Suomen itsenäisyyspäivän julkaisu - Pala historiaa
Itsenäisyys merkitsee meille vapautta, rauhaa, kotia, lämpöä, turvaa sekä kotimaista ruokaa.
Meillä on vapaus olla omina itsenämme, oikeus olla ja kertoa, oikeus yrittää ja omistaa. Minulle on tärkeää, kun minulla on koti, siellä on lämmin ja turvallinen nukkua yönsä yli sekä lapsellani turvallinen kasvaa ja leikkiä. Kiitollisena saan joka päivä nauttia lämmintä ruokaa ja juomaa tyydyttääkseni ravinnontarpeeni.
Maan ja kansan itsenäisyys ja turvallisuus eivät ole itsestäänselvyys. Sen eteen on taisteltu. Olkaamme tyytyväisiä siihen, mitä meillä nyt on ja pitäkäämme siitä huolta - siitä on maksettu kova hinta.
Muistan, kun jo lapsena olin todella kiinnostunut ihmisten ja sukujen historiasta. Kuuntelin mielelläni tarinoita isäni ja vanhempien ihmisten kertomana. Päähistorioitsijana on toiminut oma isäni. Olemme puhuneet paljon, millainen se Kalle-pappa tai Iida-mamma oli, tai millainen se Timo-pappa oli sekä historian erilaisista tapahtumista.
En ehtinyt nähdä isäni isää. Hän oli sodan käynyt mies ja kuoli sydänsairauteen 55-vuotiaana isäni ollessa armeijaikäinen.
Pala historiaa
Verissäni virtaa karjalainen veri. Isäni isovanhemmat Kalle ja Iida (Iro) tulivat noin vuonna 1920 pakolaisina Suomeen Vienan Karjalasta, Uhtualta, nyk. Kalevalasta. Ensimmäisen maailmansodan aikaan Kalle ehdittiin julistaa kuolleeksi Uhtualla, sillä hän jäi vuosiksi sotavangiksi Itävalta-Unkariin. Vuosien jälkeen hän kuitenkin pääsi palaamaan kotiin Uhtualle toisen karjalaismiehen kanssa. Matka oli pitkä ja vaikea - he matkustivat jalan ja mm. höyryjunan katolle itsensä köyttäen.
Melko pian kotiin paluun jälkeen, tilanne pakotti jättämään Karjalan ja lähtemään evakkoon Suomeen. Tapanin, Kallen isän, rakentama uusi talo Kallen ja Iidan perheelle jäi asumattomaksi ja poltettiin bolsevikkien toimesta. Iidan äiti ja veli jäivät Uhtualle, sillä Iidan veli oli haavoittunut sodassa pahoin, eikä olisi selvinnyt matkasta.
Heidän matkansa johti Uhtualta Kuusamoon, Kuusamosta Rovaniemelle, Rovaniemeltä Sinettään, jossa Timo-pappa syntyi 1925. Matka johti vielä myöhemmin Sinetästä Uimaniemeen ja sieltä Porosaareen. Uimaniemi ja iso Unarin järvi muistutti heitä rakkaasta kodista ja sen maisemista Uhtualla, joten he asettuivat tämän suuren järven rannalle.
Kävin Uhtualla vuonna 2016 Afanasjeff-sukuseuran kanssa ja tutustuin lisää sukujuuriini - kävin myös etsimässä talon portaiden jäämiä. Matkasin ja uin halkaisijaltaan 42 km pitkässä Kuittijärvessä, joka jakaantuu Ylä-, Keski- ja Ala-Kuittiin. Karjala oli kuin suljettu, eristetty alue - siellä oltiin monessa asiassa vielä hyvin alkeellisissa lähtökohdissa.
Kallella ja Iidalla elämä jatkui. Uusi elämä alkoi Suomessa ja paluuta Uhtualle ei koskaan tullut. Heille syntyi lisää lapsia, he rakensivat uuden talon ja harjoittivat kaupankäyntiä sekä elivät kalastuksesta ja maa-, metsä- ja porotaloudesta. He elivät Sodankylän Uimaniemen Porosaaressa lopun elämänsä. Isälle Iida-mamma puhui Karjalaa. Hänellä on jäänyt mieleen, kun mamma puhutteli lapsia sanoilla: ihalmoiseni, kukkiseni, muruine.
Suomi oli osa Venäjän keisarikuntaa, jonka romahduksen seurauksena Suomen suuriruhtinaskunta julistautui itsenäiseksi 6.12.1917. Suomen itsenäistymistä seurasi kansalaissota, vapaussota, sisällissota punaisten ja valkoisten välille - tätä kutsutaan Suomen historian ristiriitaisimmaksi tapahtumaksi. Myöhemmin talvisodan päättäneen Moskovan rauhan aikaan 1940 Suomi joutui luopumaan mm. etelässä Karjalan kannaksen alueista ja Lapissa Sallan-Kuusamon alueista. Menetetyistä alueista taisteltiin, mutta jatkosodan jälkeen alueet jäivät Neuvostoliitolle. Suomi säilyi kuitenkin itsenäisenä. Nämä tapahtumat muistuvat mieliimme etenkin nyt itsenäisyyttä juhlittaessa.
"Hoivatkaa, kohta poissa on veljet
Muistakaa, heille kallis ol` maa
Kertokaa lasten lapsille lauluin
Himmetä ei muistot koskaan saa"
(Katkelma Veteraanin iltahuudosta)
Toivotan jokaiselle
Hyvää Suomen itsenäisyyspäivää 2022
Kuva: Kuittijärvi, oma arkisto 2016