Maaseutu vs. Keskukset

Avaan vaaliteemani maaseudun ja kaupunkien/keskuksien vastakkainasettelusta. Missä Sodankylän kuntalaiset asuvat? Miksi maaseutua ja keskuksia ei pitäisi vastakkainasetella?

Vuoden 2021 talousarvion mukaan Sodankylän kuntalaisista asuu 65 % Sodankylän kirkonkylällä tai sen läheisyydessä. Sattanen, Vuotso ja Vaalajärvi ovat Sodankylän kunnan suurimpia kyliä. Sodankylän kunta on laaja ja koostuu keskuksen lisäksi useista maaseutukylistä sekä on pinta-alaltaan Suomen toiseksi suurin kunta.

Itse olen kotoisin järvikylien asukasluvultaan pienimmästä kylästä, Kukasjärveltä.

Olin kylän ainoa ikäiseni loppuun asti, kunnes lähdin opiskelemaan mieluistani alaa kahdelle eri paikkakunnalle Rovaniemelle ja Tervolaan - lähdin opiskelemaan kolmoistutkintoa. Sodankylässä ei ollut mieluista koulutusta, mutta palasin aina käymään.

Elin lapsuuden ja nuoruuden sellaista elämää kuin maaseudulla on aina totuttu elämään. Meillä on iso perhe, niin sisä- kuin ulkotöissä on autettu ja muista sisaruksista huolehdittu äidin sekä isän kaverina. Elimme metsien ja vesien ympäröimänä - luonnosta. Elimme hyvin omavaraisesti. Kaukana palveluista eläminen vaati, että arkea täytyi suunnitella hyvin ja osata ennakoida. Piti varautua esimerkiksi ruuan suhteen, koska aina ei ollut mahdollisuutta lähteä kauppaan hakemaan jotain yksittäistä. Naapureista sekä omista isovanhemmista pidettiin huolta. Mummoni (mamma) pystyi esimerkiksi asumaan viimeiset elinkuukautensa meillä kotona ja asuin hänen kanssaan samassa huoneessa. Maaseudulla kasvaessani olen saanut mielestäni hyvät eväät elämääni ja saanut nähdä läheltä elämän kiertokulkua. Näin hieman vanhempana asioiden merkityksen ymmärtää paremmin.

Olen nähnyt myös kaupunkia, nauttinut sen runsaista lähellä olevista palveluista. Olihan siinä totuttelua, kun sitä sitten asuttiin vähän tiiviimmin ja ympäristö oli täysin eri mihin olin tottunut. Mutta kyllä sitä maaseudun tyttönäkin pärjäsi. Minusta oli kasvanut omatoiminen. Peruskoulu aikana kuljin kouluun aamuin illoin tunnin ajan linja-autossa. Linja-auto otti kyytiin jonkin matkan päästä kotoa, tienlaidasta. Eihän se enää kaupungissa ollut minulle mikään kävellä pidemmäs kauppaan ja takaisin kotiin kassien ja koiran kanssa. Sen verran tuli liikuttua omin voimin lapsuudessa ja nuoruudessa niin kävellen, juoksien, pyöräillen, hiihtäen kuin potkurilla. Se oli samalla harrastus. Aloin tekemään myös pitkän matkan pyöräilyitä. Saatoin polkea kirkonkylälle noin 70 km matkan. Se harrastus loppui siihen, kun pyörä katosi.

Mitä minä tästä ajattelen? Kaupungissa he ovat ihmisiä samallalailla kuin muuallakin. Kaikki me olemme samalla viivalla. Niin kuin mekin, jotka olemme maaseudulta - olimme me poroihmisiä, maanviljelijöitä, kalastajia tai ihan minkä tahansa muun elinkeinonharjoittajia. Ei se helppoa ole kuitenkaan - näin olen todennut ja valinnut oman alani millä toimia.

Suomi kaupungistuu kovaa vauhtia. Maaseudun ja isojen kaupunkien väliin mahtuu myös monia muita erilaisia asuinalueita. Ajattelen, että Suomen pitäisi pysyä kokonaan asuttuna, kaikilla olisi mahdollisuus asua siellä, missä haluaa ja palvelut järjestyisivät mahdollisimman hyvin. Maaseutua ja kaupunkia ei pitäisi vastakkainasetella, vaan mielestäni ne tukevat toinen toistansa ja ovat tärkeitä toisilleen.

Kaupungeissa/keskuksissa asuu enemmän ihmisiä - enemmän veronmaksajia, eri alan toimijoita ja työntekijöitä, mutta kuitenkin maaseudulta tulee ruoka kauppoihin ja pöytiin.

On tärkeää, että kuntalaiset voivat hyvin kaukaisimmilla harvemmin asutuilla alueilla kuin myös tiheämmin asutuissa keskuksissa. Tähän tarvitaan hyvää vuorovaikutusta ja yhteistyötä.

Sodankylässä harvemmin asuttuja alueita pitävät asuttuina muun muassa maatilalliset, metsänhoitajat sekä poromiehet ja -naiset perheineen. Luonnonvara-ala on tällä hetkellä nousussa ja sieltä löytyy monia ratkaisuja ja innovaatioita esimerkiksi ilmastonmuutoksen hidastamiseen. Mikä merkitys soilla, metsillä ja pelloilla on hiilensitomisessa? Voin palata siihen myöhemmin. Maaseudulla tuotetaan ruuan lisäksi puuta. Ympäröivä luonto on tähän asti tuottanut meille joka vuosi ruokaa, kuten marjoja, sieniä, kasveja sekä lihaa esimerkiksi porona, hirvenä, jäniksenä, lintuna ja kalana.

Luonto ja maaseutu ovat erittäin arvokkaita ja merkityksekkäitä meille jokaiselle niin kokonaishyvinvoinnin ja -terveyden kuin kulttuurienkin osalta. Pidetään niistä hyvin huolta.