Lähiruoka - Ilmastovaikutukset

Ihminen on aina hyödyntänyt ympäristöään, mutta tehkäämme se varjellen. Lähiruoan suosiminen on myös kansanterveydellinen hyöty. Mitkä ovat lähiruoan vaikutukset ilmastonmuutokseen, paikalliseen yrittäjyyteen, Suomen huoltovarmuuteen ja paikallisten elinkeinojen säilymiseen?

Kuntien kotimaiset elintarvikehankinnat vahvistavat aluetaloutta, elintarviketuotantoa ja -teollisuutta, Suomen omavaraisuutta sekä huoltovarmuutta eli hyödyttää meitä kaikkia. Suomen ruoantuotanto tarjoaa työpaikkoja ja tuo verotuloja - ruokaketju työllistää Suomessa 340 000 ihmistä. Suomessa tehdään elintarvikehankintoja noin 350 miljoonalla eurolla vuodessa.

Miten kuntapäättäjä voi vaikuttaa kunnan elintarvikehankintoihin? Siihen tarvitaan hyvää vuorovaikutusta ja viestintää, olemalla yhteydessä muun muassa yrityksiin ja ruuantuottajiin sekä muihin alan toimijoihin. Lähiruoan lisääntymistä edesauttaa siitä puhuminen - etenkin sen merkityksistä. Huomioidaan laatukriteerit kilpailutuksessa ja kannustetaan kotimaisen ruuan ja lähiruuan käyttöön. Asiasta täytyy olla kiinnostunut ja valmis ottamaan selvää, kuten muun muassa prosesseista, vaatimuksista ja toimijoista. 

Kun syömme kotimaisia tuotteita, turvataan työpaikat ja synnytetään uusia. Ruokaketjuun kuuluvat muun muassa maatalousyrittäjät, elintarviketyöntekijöitä, työntekijät meijereissä, kuljetuksessa, leipomoissa, kone- ja varaosapalveluissa. Mitä kunta olisikaan ilman yrittäjyyttä?

Mitä lähiruoka on? Lähiruoka nimensä mukaan voi tarkoittaa sitä, että se tulee läheltä. Lähiruoka voi tarkoittaa paikallisesti tuotettua, jalostettua, mainostettua ja kulutettua ruokaa. Lähiruoaksi voidaan kutsua myöskin saman maakunnan tai siihen rinnastettavalla alueella tuotettua ruokaa. Lähiruualle ei ole yhtä ainoaa, tarkkaa määritelmää. Keskuskeittiöt voivat pitää lähiruokana jo pelkästään kotimaista ruokaa.

Lähiruokaa hyödyntämällä edistetään esimerkiksi kunnan omaa ruokakulttuuria, kuten Sodankylässä perinteisiä liha- ja veriruokia. Samalla tuodaan esille paikallisesti saatavia raaka-aineita, ruuanvalmistustapoja ja paikallista ammattiosaamista, jota Sodankylänkin alueelta löytyy paljon.

Lähiruokaa hyödyntämällä lyhennetään ruuan matkaa eli ruokaketjua, jäljitettävyys paranee ja samalla ruuan turvallisuus. Valitsemalla lähiruokaa vaikutat ympäristön tilaan. Väyliä lähiruoalle ovat muun muassa keskuskeittiöt, työpaikkaruokalat, ravintolat, kahvilat, tuottajat ja rekotoiminta. Rekotoiminnassa ihmiset voivat tilata lähialueen tuotteita suoraan tuottajalta. Tilaukset ja toimitukset sovitaan suljetuissa Reko- Facebook ryhmissä.

Mitä on villiruoka?

Lähiympäristömme on tuottanut meille vuosittain ruokaa riistan, kalan, marjojen, sienien ja yrttien muodossa. Sodankylän alueella on myös yli 20 000 poroa. Pula-aikana ihmiset ovat hyödyntäneet kaikkea mitä luonnossa kasvoi. Sen jälkeen niiden hyödyntäminen on hiipunut, mutta nyt villiruoka on jälleen nousussa. Tällä hetkellä metsästä voisi kerätä kerkkää ja koivunlehteä, maanomistajan luvalla sekä voikukan lehteä, maitohorsmaa ja erilaisia kukkia vaikkapa salaatteihin tai kuivattavaksi myöhempää käyttöä varten. Itse voikukasta tulee myös hyvää siirappia. 

Suomen arktisesta luonnosta ja valoisasta kesästä johtuen luonnontuotteista saatavien vaikuttavien aineiden pitoisuudet ovat korkeat. Täällä pohjoisessa luonnonantimet ovat ainutlaatuisia ja haluttua tavaraa maailmanlaajuisesti. Myös vesistöjen potentiaalia pitäisi hyödyntää alueellamme enemmän eli saada enemmän kalastusta ja kalastajia. Kalastajat ovat näinä päivinä hyvin harvassa, leipä on lujassa ja työ vaativaa. Kalastusta tuetaan ja rahoitusta voidaan hakea esimerkiksi Leader-rahastosta. Vähemmän käytettyjä kaloja (ns. vähempiarvoisia) tulisi hyödyntää enemmän. Kalakin kuuluu ihmisen monipuoliseen joka viikkoiseen ruokavalioon ja esimerkiksi lohensukuisista kaloista, kuten muikusta saa tärkeitä rasvoja/rasvahappoja, ja rasvoja ihminen ehdottomasti tarvitsee ruokavaliossaan.

Sodankylän lähiruualle yksi tärkeä hanke on Sodankylän teurastamon kehittäminen. Elintarvikehuoneisto voitaisiin perustaa teurastamon yhteyteen. Näin ensisijaisesti siellä teurastetaan ja leikataan paliskuntien porot sekä saadaan teurastuksesta syntyvät sivutuotteet tehokkaasti hyötykäyttöön ja eteenpäin, ensisijaisesti ihmisravinnoksi ja toissijaisesti eläinten ruuaksi. Muitakin mahdollisuuksia syntyvillä sivuvirroilla on liittyen esimerkiksi kiertolannoitteisiin ja biokaasuun. Tämän hetkinen tilanne on, että paliskunnissa käydään asiasta keskustelua, miten elintarvikehuoneisto toteutuisi parhaalla mahdollisella tavalla. Se on tulevaisuutta ja samaan on mahdollista sisällyttää muutakin toimintaa kuten marja-, sieni- ja kalapuolta sekä esimerkiksi lampaiden teurastusta. Se toisi työtä ja tuloja sekä turvaisi alueen lähiruuan tuotantoa. Jossain vaiheessa tiloissa voisi järjestää myös koulutusta. Uskon, että kiinnostus ja kouluttautuminen luonnonvara-alan ammattiin tulee vielä nousemaan.

Arviolta 20 % suomalaisen kuluttajan ilmastovaikutuksista aiheutuu ruoan kulutuksesta. Arvio sisältää tuotteiden ja alkutuotannon panosten valmistuksesta aiheutuvat vaikutukset ruokapöytään asti. Mukaan on laskettu myös hävikit kotitalouksissa sekä tuotantoketjun aikana. Suurin ilmastovaikutus syntyy asumisesta ja energian käytöstä. Ilmastovaikutuksia syntyy myös ruoan hankintaan kauppamatkoilta sekä asumisen ja energiankäytöstä osa kohdistuu ruoanvalmistukseen ja säilyttämiseen. Arviosta puuttuvat maaperän hiilidioksidipäästöt.

Kerrotaan, että nykyruokavalio on kaukana ravitsemussuosituksista. Ihmiset syövät liikaa suolaa ja tyydyttyneitä rasvahappoja. Proteiinia syödään liikaa ja jopa ¾ suomalaisista syö liian vähän kuituja ja hiilihydraatteja sekä vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti jää osalla liian vähäiseksi. Kasvisten, kokojyväviljan, palkokasvien ja marjojen kulutusta tulisi lisätä. Eläinperäiset tuotteet ovat tärkeitä lähteitä useille ravintoaineille.

Peltojen päästöjä saadaan kompensoitua hiilensidonnalla. Lihaa kolmanneksen nykyiseen verrattuna sisältävä ruokavalio pääsee lähelle samoja ilmastovaikutuksia vegaanisen ja kalaisan ruokavalion kanssa. Siitä olisi hyötyä niin ilmastolle, kuin tasapainoisen ja kestävän ruokavalion tavoittelussa.

Ihmisen tulisi syödä päivittäin runsaasti ja monipuolisesti kasviksia esimerkiksi kuitujen, vitamiinien ja hivenaineiden vuoksi, saada riittävästi proteiinia sekä rasvoja ja hiilihydraattia energianlähteeksi eli elimistön polttoaineeksi. Aneemisuus on väestössä kasvanut. On myös tutkittu, että eläinproteiinit imeytyvät kehossa paremmin kuin kasvisproteiinit. Onko riittävän laadukas proteiinien saanti huonontunut ja syödäänkö sitä riittävän useissa erissä päivän aikana? Toisaalta kun lihaa voi syödä suhteessa enemmän, syödäänkö tarpeeksi kasviksia raudan imeytymisen tueksi?

Suomessa on maailman puhtainta ruokaa sekä maailman puhtain ympäristö. Suomalaista maataloutta ei mielestäni voi verrata muiden maiden maatalouteen. Puhtaasta ympäristöstä saadaan puhdasta ruokaa. Ilman hyvinvoivaa ympäristöä, ei ole hyvinvoivaa ihmistä. Hyödyntämällä ja tukemalla alueen luonnonvara-aloja, tuetaan myöskin kylien elinvoimaisuutta. Kylissä ja porotaloudessa elävä yhteisöllisyys on arvokasta, ja sitä tarvittaisiin nykypäivänä mielestäni vielä enemmän kaikessa muussakin toiminnassa.

Jos elintila/ympäristö pilaantuu ja monimuotoisuus häviää, tulee huutava pula peruselintarpeista. Tuleeko silloin kysymykseen tunteettomasti kasvatettu keinoliha ja geenimutaatioiden avulla kasvatettu kala, ihmiskunnan elossa pitämiseksi? Näitä on kehitetty jo maailmalla. Mieluusti kasvattaisin itse sekä pyytäisin ja keräisin luonnosta.

Rakennemuutos jatkuu ja esimerkiksi maatilanpidosta on tullut joissain tilanteissa lähes mahdotonta. Ovatko pienet tilat tulevaisuudessa taas mahdollisia, kun innostutaan muuttamaan kaupungista maaseudulle? Tämä tukisi taas enemmän lähiruoan tuottamista, kun toiminnan saa pidettyä tarpeeksi pienenä. Maatiloilla toimintaa on vaikeaa pitää enää kannattavana, sillä tuotetusta raaka-aineesta ei saada tarpeeksi hyvää hintaa ja kulut ovat kasvaneet jatkuvasti. Maataloustuet vaikuttavat tuotteen hintaan kaupassa.

Ruokahävikki? Paljonko sitä keskimäärin tulee ja mikä on sen ilmastovaikutus?

Lukemani tiedon mukaan suomalainen haaskaa ruokaa noin 20-25 kg vuodessa, johon yleensä sisältyy vihanneksia, hedelmiä, leipää, liha- ja kalatuotteita sekä kahvia. Suurimpia poisheitettäviä ruokia ovat nimenomaan kotona valmistetut ruoat. Syitä siihen voi olla suunnittelemattomuus ruuan hankintaan, valmistukseen ja syömiseen liittyen, ruoanlaittotaitojen heikkeneminen sekä muuttunut arki. Kaupasta hankitaan liikaa ruokaa, eikä tähteitä osata hyödyntää tulevien päivien ruokailuissa. Parasta ennen ja viimeinen käyttöpäivä -merkintöjä ei välttämättä osata tulkita oikein. Tässä tulee kysymykseen myös ruoan arvostus. 

Jos ruoka nähdään merkityksellisenä, ruoan valmistukseen ja suunnitteluun käytetään aikaa. Myöskin koko eläimen hyödyntäminen kertoo eläimen arvostuksesta. On tärkeää, että mitään ei mene hukkaan.

Tutkimusten mukaan ruokaketjussa syntyy syömäkelpoista ruokahävikkiä noin 400-500 miljoonaa kiloa vuodessa. Hävikkiä syntyy eniten kotitalouksissa eli noin 30 %, mutta merkittävästi myös ravitsemuspalveluissa, ravintoloissa, kaupassa ja teollisuudessa. Alkutuotannossa syntyy vähiten hävikkiä ja yleensä hylkäämisen syyt löytyvät luonnonolosuhteista, kasvitaudeista tai -tuholaisista, eläintaudeista, elintarvikkeiden laatuvaatimuksista, tuotantoa säätelevistä laista ja säädöksistä sekä markkinakanavien tukkeutumisesta.

Eniten hävikkiä syntyy linjastotyyppisissä ravintoloissa ylivalmistuksen ja tarjolle panon seurauksena, mutta myös jätetyistä tähteistä. Hävikin hallitseminen on helpompaa kaupoissa ja teollisuudessa. Ilmastovaikutukseltaan ruokajärjestelmän hävikki vastaa noin 350 000 henkilöauton vuotuisia keskimääräisiä ajokilometrejä. Keskimääräinen kilometrimäärä on noin 14 000 km/v per auto. Eli kaikki ei riipu vain siitä, miten ruoka on tuotettu, mistä se on tai miten se on pakattu vaan myöskin - mitä sen jälkeen.

Sodankylässä lähiruoka tarvitsee parempaa markkinointia kuluttajalle sekä hankinnan ja kilpailutuksen osaamista tulee kehittää. Lähiruoka on ehdottomasti parasta paikallisten elinkeinojen tukemista ja se tukee samalla myös Sodankylän matkailua.

Tällä alalla toiminen on opettanut minulle elämänkiertokulkua - luonto ja eläintenhoito on kiinnostanut minua aina. Sieltä se meidän ruoka tulee elääksemme. Ravinnon lisäksi olen saanut luonnolta oppia arvostuksesta ja ymmärrystä, nöyryyttä, tasapainoa, ihmisyyden rajoja, tunnetta ja järkeä - pitämään jalat maassa missä tahansa asiassa. Olen tutkinut, että luonnossa pärjääminen ja liikkuminen lisää myös itsevarmuutta ja itseluottamusta. 

Lisäksi:

Yrittäjänä ruokahävikin vähentämiseksi voit lukea Lukelokista sivulta > https://www.luke.fi/ravintolafoorumi/lukeloki-2/.

Muita lukuvinkkejä:

Täältä voit halutessasi lukea mitä ovat kestävän kehityksen Agenda 2030 tavoitteet

> https://www.ykliitto.fi/sites/www.ykliitto.fi/files/media/Agenda2030_pikkukirjanen_2017.pdf

sekä täältä yhteiskuntasitoumuksesta

> Kestävä kehitys - Yhteiskuntasitoumus www.kestavakehitys.fi

Voit tehdä esimerkiksi yksityisenä henkilönä tai omalle yrityksellesi  toimenpidesitoumuksen.